Hyvästi

essi.heippa.moi

Uusi elämä ja uudet kuviot. Vihdoinkin elo on kuin uudestisyntyneellä.

Siltikin nyt on meidän aika sanoa hyvästit toisillemme. Kaikelle on aikansa eikä mikään kestä ikuisesti. Silloin pitää lopettaa kun ei enää tunnu mukavalle. Uusi elämä ja uudet kuviot toivat mukanaan nyt myös sen, että enää ei tunnu hyvältä kertoa elämästä täälä julkisesti eikä tässä ole kyllä hetkeen mitään blogiin kerrottavaa juttua ollutkaan. Kaikki tuntuu nykyään paljon henkilökohtaisemmalta, siksi tämän viimeisenkin postauksen kirjoittaminen on ollut todella hankalaa. Oon aloittanut tän tuhannesti ja sitten taas pyyhkinyt kaiken pois.

Tässä sitä nyt ollaan. Monen vuoden ihana harrastus loppumassa enkä mä osaa sanoa mitään fiksua.. Kiitos kaikille mukana pysyneille näistä kuluneista vuosista. Kyllä tämä on antanut paljon enenmmän kuin ottanut, parasta on uudet ystävät joita blogin kautta sain, teitä en ikinä vaihtaisi pois, olette rakkaita <3 Ja te lukijat, en mä tiedä kuinka mä pystyn teitä kunnolla kiittämään! Teistä on ollut niin paljon apua ja vertaistukea ja aivan mahtavaa, että olette pysyneet mukana nämä vuodet.. Nyt tämän täytyy vaan loppua.. Ehkä mä joskus palaan blogin pariin tai sitten en, mutta jos palaankin, niin uuden blogin merkeissä. Tämä on nyt tämän blogin loppu, yhden ajanjakson loppu. En halua sekoittaa tätä uutta elämää tähän vanhaan, jota tämä blogi on täynnä.

Mutta meillä on oikeasti kaikki hyvin! Elämä on tällä hetkellä yhtä ylä- ja alamäkeä, mutta kaikesta selvitään. Pojat ovat sopeutuneet olosuhteisiin nähden hyvin tähän uuteen elämään ja tapaavat isäänsä epäsäännöllisen säännöllisesti. Ehkä sekin asia tulee tulevaisuudessa helpottumaan, mutta tähän täytyy nyt tyytyä. Enempää en halua asiasta kertoa, mutta pääasia on kuitenkin se, että meillä on kaikki hyvin.

Mutta vaikka peace, love and poopdiapers kuopataan nyt, ei me silti täysin kadota. Instagramistahan meidät vielä löytää nimimerkin essipessi takaa. Instagram päivittyy myös epäsäännöllisen säännöllisesti, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta kurkkikaa jos vielä kiinnostaa kurkkia.

No, tämä taisi olla nyt tässä. Kiitos ja kumarrus vielä kerran kaikille ja vielä erityiskiitos Bella-blogeille! Kiitos tästä mahdollisuudesta ja kiitos kaikista uusista mahdollisuuksista ja asioista, joita teidän ansiostanne sain kokea. <3 Muistelen teitä hyvällä, vaikka ehkä blogiportaali näin jälkeenpäin ei ollut se mun blogin juttu, mutta ompahan kokeiltu..

Se on moro ja moikataan jos tavataan!

 

Pin it on PinterestShare on Facebook

Muutoksia

On tässä ilmoja pidellyt. Pahoittelut ettei musta mitään kuulunut. Mä vain tarvitsin aikaa.

Monta vuotta. Monia ihania hetkiä ja muistoja. Mitään muuta en kadu kuin sitä, että en päästänyt aikasemmin irti. Kerran kuulin sanottavan, että jos parisuhde kestää vauvavuoden, silloin se kestää mitä vaan. Meillä se kesti kerran, toinen oli jo liikaa.

Mä olin prosessoinut tätä asiaa päässäni jo pidemmän aikaa. Silloin se sattui, tuntui pahalta, tällä hetkellä mä kuitenkin olen onnellinen. Hukassa kylläkin, mutta onnellinen. Vaatiihan tämä totuttelua ja saan olla kiitollinen itselleni siitä, että tajusin alkaa prosessoimaan tätä asiaa jo aikaisemmin, niin nyt ei tarvitse olla hukassa ja hajalla samaan aikaan.

Tietenkin mä olen myös surullinen. Surullinen siksi, että mun lapsilla ei ole enää ehjää perhettä. Silti parempi näin. Onnellinen äiti = onnelliset lapset. Aikaisemmin mä en ollut onnellinen. Mä olin surullinen ja ahdistunut, nyt tuntuu aivan uudelta ihmiseltä! Lasten täytyy saada nähdä rakkautta aikuisten välistä rakkautta ja välittämistä, sitä ei vaan enää ollut.

Mulla oli taas mietittynä hirveästi sanottavaa, mutta jokin estää mua vuodattamasta tähän kaikkea, mitä mielessä on.

Nyt maanantain kunniaksi on taas hyvä herätä tähän todellisuudeetn. Laittaa elämä kuntoon ja itseni kuntoon. Ottaa muutokset vastaan niin hyvässä kun pahassa ja miettiä, mitä nyt?!

 

Seuraa blogiani facebookissa, bloglovinissa, blogilistalla sekä instagramissa

Pin it on PinterestShare on Facebook

Arkirealismi

tuhontuojat-001 tuhontuojat-002 tuhontuojat-003 tuhontuojat-004

Lapsi on terve kun se leikkii, mutta yliärsyttävä kun ei siivoa leikkejä pois.

Onneksi tuli pakkaset eikä ole pakko lähteä ulos vaan voidaan leikkiä älyttömän hauskaa leikkiä, leikkiä nimeltä siivousleikki! Leikki vaan ei taida tällä hetkellä olla meistä kenestäkään kiva, mutta kun tarpeeksi monta kertaa sitä leikkii, niin eikö siitä sitten tule rutiini jo? Itsellenihän siivous on jokapäiväinen pakko, mutta aina sopii toivoa, että lapset ihastuisivat siivousleikkiin.

Ennen lastenhuoneen siistinä pitäminenkin oli aivan helppo juttu. Illalla kamat kasaan ja uudet leikit aamulla. Nyt se on toisin. Eino on nimittäin myös ansainnut itselleen tuhontuojan tittelin! Kaikki lentää mikä käsiin yltää ja mitä kovempi meteli, sitä parempi. Lelulaatikoiden kaataminenkin on aina vaan niin ihanaa hänestä, varsinkin silloin kun niihin on saanut lelut kerättyä ja ne ovat täynnä.. Voi ihana mikä meteli ja voi että kuinka ihanaa on kävellä Lego-palikoiden päällä paljain jaloin ja kiljua!

Minusta ei olisi tuhontuojaksi. En vaan voi ikinä ymmärtää sitä, että mikä siinä leikissä on niin hauskaa, että levitetään kaikki ja sitten itketään kun ei ole tilaa leikkiä. Outoja tyyppejä nämä herttaiset tuhontuojani..

 

Seuraa blogiani facebookissa, bloglovinissa, blogilistalla sekä instagramissa

Pin it on PinterestShare on Facebook